Mies tulee huomenna kotiin. Miten olenkaan häntä kaivannut. Olen suunnitellut, suunnitellut jotain pientä yllättävää. Ei, ei mitään suurta, ei mitään "ekstriimiä" - ehkä jotain "päälle jotain sööttii, nelinkontin tuulikaappiin"... Jotain sellaista mistä hän ehkä pitäisi. Toivottavasti.

Kävin ostoksillakin, mutta... Ei, ei, ei. Mitä jos hän tuleekin vasta myöhään ja on väsynyt? Mitä jos pilaan kaiken liialla innokkuudella?  Jos hän ei jaksa? Jos hän ei halua?

En minä halua että hän vain yrittää täyttää "aviolliset velvollisuutensa", yrittää vain tyydyttää minut. Minä haluan että hän Haluaa. Tahdon rakastella häntä. Rakastella kovaa, pitkään, nautinnollisesti. Haluan antaa hänelle kaiken.

Mutta mitä jos en osaa? Olenko liian päälle käypä? Painostava?
Mitä jos epäonnistun?

Se korsetti on naurettava.