Takana jälleen yksi monista epäonnistuneista yhdynnöistä. Kalu kovettui
puoli kovaksi ja mies ähelsi itsensä sisälläeeni. Se tuntui
kammottavalta. Kieltääkään en hennonnut - joitakin kertoja olen sen
tehnyt ja sanonut ihan suoraan että puolikova vehje tuntuu todella
vasten mieleiseltä. Lisäksi sattuu aivan hirvittävästi kun hän koittaa
tunkea kaluaan sisääni sellaisena. En jaksa enää välittää, en tiedä
jaksanko enää ymmärtää. Yrittää.
Mies tuntui kireältä ja riivatulta. Minä toivoin että ymmärtäisi
lopettaa. Kaikki oli alkanut taas niin hyvin ja olin todella kiimainen
-hetkessä kaikki on poissa. Vain turhautuminen ja epätoivo. Teki mieli
oksentaa.
Tuntuu kuin sammuisin. Sammuisin kokonaan. Etten enää elä. Panettaa
niin kovasti ja huomaan taas vältteleväni miestä. Vältteleväni koske en
halua taas kerran pettyä, en halua olla velvollisuus. En halua että hän
yrittää koska yritettävä on.
"Miksi sä tunnut niin kireältä?" kysyin. "Kireältä?", mies kysyi (muka)
hämmästyneenä. "Niin, kireältä. Vaikutat jännittyneeltä, riivatulta.
Mitä sä oikein yrität?"
"Mä yritän vaan tyydyttää sut" vastasi mies.
Pillahdin itkuun. "En mä halau että sä YRITÄT tyydyttää mut. En mä halau olla mikään velvollisuus jota sä koitat täyttää"
Mä haluan että sä haluat.
tiistai, 2. syyskuu 2008
Kommentit