Takana jälleen yksi monista epäonnistuneista yhdynnöistä. Kalu kovettui puoli kovaksi ja mies ähelsi itsensä sisälläeeni. Se tuntui kammottavalta. Kieltääkään en hennonnut - joitakin kertoja olen sen tehnyt ja sanonut ihan suoraan että puolikova vehje tuntuu todella vasten mieleiseltä. Lisäksi sattuu aivan hirvittävästi kun hän koittaa tunkea kaluaan sisääni sellaisena. En jaksa enää välittää, en tiedä jaksanko enää ymmärtää. Yrittää.

Mies tuntui kireältä ja riivatulta. Minä toivoin että ymmärtäisi lopettaa. Kaikki oli alkanut taas niin hyvin ja olin todella kiimainen -hetkessä kaikki on poissa. Vain turhautuminen ja epätoivo. Teki mieli oksentaa.

Tuntuu kuin sammuisin. Sammuisin kokonaan. Etten enää elä. Panettaa niin kovasti ja huomaan taas vältteleväni miestä. Vältteleväni koske en halua taas kerran pettyä, en halua olla velvollisuus. En halua että hän yrittää koska yritettävä on.

"Miksi sä tunnut niin kireältä?" kysyin. "Kireältä?", mies kysyi (muka) hämmästyneenä. "Niin, kireältä. Vaikutat jännittyneeltä, riivatulta. Mitä sä oikein yrität?"

"Mä yritän vaan tyydyttää sut" vastasi mies.

Pillahdin itkuun. "En mä halau että sä YRITÄT tyydyttää mut. En mä halau olla mikään velvollisuus jota sä koitat täyttää"

Mä haluan että sä haluat.