Aika on kulunut omaa tasaisen tappavaa tahtia -lähinnä moikattu ovissa: kun toinen tulee, toinen lähtee. Kaukosuhde saman katon alla? Sen verran ehdittiin olla saman katon alla että kissa kävi pöydällä. Mitään kovin syvällistä avautumista ei miehestä saanut irti mutta no, mies on mies. Ei se puhu. Kiristämään en lähtenyt ja koitin olla vittuilematta ja painostamatta. Vittuilun välttämisessä onnistuin mielestäni hyvin, painostamisessa... no jaa - ainakaan en tällä kertaa kiljunut että "mä haluun et sulla seisoo!". Sentään. Ajoituskin taisi olla kohdillaan - sängyssä tuon edellisen postauksen jälkimainingeissa. Miehen oli ehkä helpompi puhua kun koki suoriutuneensa tehtävästään kunnialla.

Tiivistettynä mies kieltää toisen naisen olemassa olon. Tämän oikeastaan uskonkin, siis jos tarkoitetaan fyysistä suhdetta. Mikä tuli yllätyksenä oli se että mies epäili minulla olevan toinen mies. En olisi ikinä kuvitellut! Mies kieli olevansa ihastunut kehenkään toiseen - en tiedä uskonko. Luultavasti on pakko ainakin toistaiseksi uskoa miestä, vaikkakin, minulla on syyni epäilyksiini. Niin, se oli vain se yksi kerta kauan, kauan, kauan sitten mutta silti. Silloinkin mies teeskenteli niin täydellisesti että kaikki on ok ja tuntui vain varmistelevan selustaansa. Niin tyypillistä miestä.

Ei kuulemma halua erota - ehkä uskon, ehkä en. Ei varmaan vielä, mutta tosiaan epäilen myös että meneillä voi olla vain taas jokin sikamainen temppu jossa mies petaa toista puolta valmiiksi ennen kuin jättää toisen. Jos näin on niin se paska tulee vielä sitä katumaan todella. Pettämisen voisin vielä hyväksyä ja antaa olla mutta jos siihen liittyy henkistäkin pettämistä niin... sitä en tule enää ikinä, ikinä, ikinä sulattamaan. Kerta riitti.

Voi toki olla että mies ei todellakaan halua erota ja se aiheuttaa paineita: tuttavapiiristä on eronnut suurin piirtein 9 paria kymmenestä viimeisen puolentoista vuoden aikana. Niin ja joukossa on ollut myös naisia jotka vain lähtevät. Mies tietää että myös ystävättäreni on eronnut ja viettää nykyään kauniisti ilmaistuna "melko villiä" sinkkuelämää. Että ehkä mies todellakin pelkää että saan päähäni tehdä saman liikkeen jos (ja kun) seksielämämme ei tyydytä.

Ja lopuksi käsiteltiin myös lapsi asiaakin. Mies sanoi että ei se johdu siitä, en oikein usko. Sanoi ettei hän tiedä haluaako lasta, joskus ajatus lapasesta tuntuu mukavalta, pääosin kuulemma ei. Ota tästä nyt selvää... en tässä(kään) kohtaa oikein uskonut miestä vaan epäilen edelleen että hän haluaa lapsen eikä vaan uskalla kertoa siitä. Toisaalta, en voi miestä tästä syyttäkään; hänen osassaan en varmasti itsekään uskaltaisi sanoa asiaa ääneen. Tunnustetaan, viimeksi - reilu vuosi sitten, kun asiasta oli puhetta vastaanotto ajatukselle ei ollut niitä kaikista lämpimimpiä. Mutta niin, tuossa on sekin kyllä että kun en itsekään tiedä haluaisinko vai en. Jotenkin ehkä toivoisin että mies vaatisi minua tekemään asiassa päätöksen.

Useimmiten toivon että mies olisi mies. Olisi se "perheen pää" ja sanoisi mitä haluaa. Välillä poden suunnatonta syyllisyyttä - ja turhautumista, kun teen lähes kaikki päätökset yksin. Alkaen pesuaine merkistä ja päättyen talon (tai lapsen) hankintaan. Vaikka pystyn tekemään päätökset yksin, en haluaisi. Tulee niin syyllinen ole kun ei tiedä tekikö oikein vai väärin. Ja turhautunut kun joka asiaan vastaus on "aivan sama" tai "ei sen väliä". Ja toisinaan sama tuskastuminen iskee myös seksinyhteydessä: "mitäs sinä haluat? teenkö näin? missä asennossa haluat?" jne.jne. jen. Voi jumalauta - pane mua!!! Ihanaa, romanttista, herkkää ja tietenkin mies tarkoittaa vaan hyvää ja haluaa että minä nautin (hänen omat sanat) mutta välillä haluaisin olla nainen ja miehen olevan mies joka ottaa naisensa.

Kas - ei taida olla kovin helppoa olla mies.

Suorituspaineita mies sanoi yhdeksi syyksi - tämän uskon. Sanoi että kun hän huomaa kuinka minulle on tullut paha mieli... niin kuin on tullutkin. Aina ei pettymys ole purkautunut  turhautuneen  kiljumisen akutta, välillä on myös itketty, painostettu ja ... vaikka mitä.

Mutta sokerina pohjalla: mies kertoi käyneensä lääkärissä. Ei, ei millään "oikealla" lääkärillä vaan työterveyshuollossa samalla kun noita muiden kremppojen takia oli käynyt. Ei ollut lääkäri osannut sanoa mitään. Ehdottanut uusia esileikkejä. Ja mies sanoi miettineensä samaa - että jotain uusia esileikkejä.

Jumalauta - meinasi mennä herneet nokkaan, sain onneksi hillittyä itseni. Esileikkejä! Mitä *ttua mä sitten olen yrittänyt tehdä kaikki nämä kuukaudet kuin vaihtelua ja vaikka mitä esileikkejä?????  Olen poseerannut kuin pornolehdessä, puhunut tuhmia, esittänyt huoraa, neitsyttä, pimeässä peiton alla, sunnuntai seksiä keittiön lattialla... niin, kun nyt vaan herra itse voisi kertoa millaisia niiden uusien esileikkien pitäisi sitten olla?

Esileikkejä... kyllä mä sille vielä esileikit näytän!