Aika on kulunut omaa tasaisen tappavaa tahtia -lähinnä moikattu ovissa:
kun toinen tulee, toinen lähtee. Kaukosuhde saman katon alla? Sen
verran ehdittiin olla saman katon alla että kissa kävi pöydällä. Mitään
kovin syvällistä avautumista ei miehestä saanut irti mutta no, mies on
mies. Ei se puhu. Kiristämään en lähtenyt ja koitin olla vittuilematta
ja painostamatta. Vittuilun välttämisessä onnistuin mielestäni hyvin,
painostamisessa... no jaa - ainakaan en tällä kertaa kiljunut että "mä
haluun et sulla seisoo!". Sentään. Ajoituskin taisi olla kohdillaan -
sängyssä tuon edellisen postauksen jälkimainingeissa. Miehen oli ehkä
helpompi puhua kun koki suoriutuneensa tehtävästään kunnialla.
Tiivistettynä mies kieltää toisen naisen olemassa olon. Tämän
oikeastaan uskonkin, siis jos tarkoitetaan fyysistä suhdetta. Mikä tuli
yllätyksenä oli se että mies epäili minulla olevan toinen mies. En
olisi ikinä kuvitellut! Mies kieli olevansa ihastunut kehenkään toiseen
- en tiedä uskonko. Luultavasti on pakko ainakin toistaiseksi uskoa
miestä, vaikkakin, minulla on syyni epäilyksiini. Niin, se oli vain se
yksi kerta kauan, kauan, kauan sitten mutta silti. Silloinkin mies
teeskenteli niin täydellisesti että kaikki on ok ja tuntui vain
varmistelevan selustaansa. Niin tyypillistä miestä.
Ei kuulemma halua erota - ehkä uskon, ehkä en. Ei varmaan vielä, mutta
tosiaan epäilen myös että meneillä voi olla vain taas jokin sikamainen
temppu jossa mies petaa toista puolta valmiiksi ennen kuin jättää
toisen. Jos näin on niin se paska tulee vielä sitä katumaan todella.
Pettämisen voisin vielä hyväksyä ja antaa olla mutta jos siihen liittyy
henkistäkin pettämistä niin... sitä en tule enää ikinä, ikinä, ikinä
sulattamaan. Kerta riitti.
Voi toki olla että mies ei todellakaan halua erota ja se aiheuttaa
paineita: tuttavapiiristä on eronnut suurin piirtein 9 paria kymmenestä
viimeisen puolentoista vuoden aikana. Niin ja joukossa on ollut myös
naisia jotka vain lähtevät. Mies tietää että myös ystävättäreni on
eronnut ja viettää nykyään kauniisti ilmaistuna "melko villiä"
sinkkuelämää. Että ehkä mies todellakin pelkää että saan päähäni tehdä
saman liikkeen jos (ja kun) seksielämämme ei tyydytä.
Ja lopuksi käsiteltiin myös lapsi asiaakin. Mies sanoi että ei se johdu
siitä, en oikein usko. Sanoi ettei hän tiedä haluaako lasta, joskus
ajatus lapasesta tuntuu mukavalta, pääosin kuulemma ei. Ota tästä nyt
selvää... en tässä(kään) kohtaa oikein uskonut miestä vaan epäilen
edelleen että hän haluaa lapsen eikä vaan uskalla kertoa siitä.
Toisaalta, en voi miestä tästä syyttäkään; hänen osassaan en varmasti
itsekään uskaltaisi sanoa asiaa ääneen. Tunnustetaan, viimeksi - reilu
vuosi sitten, kun asiasta oli puhetta vastaanotto ajatukselle ei ollut
niitä kaikista lämpimimpiä. Mutta niin, tuossa on sekin kyllä että kun
en itsekään tiedä haluaisinko vai en. Jotenkin ehkä toivoisin että mies
vaatisi minua tekemään asiassa päätöksen.
Useimmiten toivon että mies olisi mies. Olisi se "perheen pää" ja
sanoisi mitä haluaa. Välillä poden suunnatonta syyllisyyttä - ja
turhautumista, kun teen lähes kaikki päätökset yksin. Alkaen pesuaine
merkistä ja päättyen talon (tai lapsen) hankintaan. Vaikka pystyn
tekemään päätökset yksin, en haluaisi. Tulee niin syyllinen ole kun ei
tiedä tekikö oikein vai väärin. Ja turhautunut kun joka asiaan vastaus
on "aivan sama" tai "ei sen väliä". Ja toisinaan sama tuskastuminen
iskee myös seksinyhteydessä: "mitäs sinä haluat? teenkö näin? missä
asennossa haluat?" jne.jne. jen. Voi jumalauta - pane mua!!! Ihanaa,
romanttista, herkkää ja tietenkin mies tarkoittaa vaan hyvää ja haluaa
että minä nautin (hänen omat sanat) mutta välillä haluaisin olla nainen
ja miehen olevan mies joka ottaa naisensa.
Kas - ei taida olla kovin helppoa olla mies.
Suorituspaineita mies sanoi yhdeksi syyksi - tämän uskon. Sanoi että
kun hän huomaa kuinka minulle on tullut paha mieli... niin kuin on
tullutkin. Aina ei pettymys ole purkautunut turhautuneen kiljumisen
akutta, välillä on myös itketty, painostettu ja ... vaikka mitä.
Mutta sokerina pohjalla: mies kertoi käyneensä lääkärissä. Ei, ei
millään "oikealla" lääkärillä vaan työterveyshuollossa samalla kun
noita muiden kremppojen takia oli käynyt. Ei ollut lääkäri osannut
sanoa mitään. Ehdottanut uusia esileikkejä. Ja mies sanoi miettineensä
samaa - että jotain uusia esileikkejä.
Jumalauta - meinasi mennä herneet nokkaan, sain onneksi hillittyä
itseni. Esileikkejä! Mitä *ttua mä sitten olen yrittänyt tehdä kaikki
nämä kuukaudet kuin vaihtelua ja vaikka mitä esileikkejä????? Olen
poseerannut kuin pornolehdessä, puhunut tuhmia, esittänyt huoraa,
neitsyttä, pimeässä peiton alla, sunnuntai seksiä keittiön lattialla...
niin, kun nyt vaan herra itse voisi kertoa millaisia niiden uusien
esileikkien pitäisi sitten olla?
Esileikkejä... kyllä mä sille vielä esileikit näytän!
tiistai, 19. elokuu 2008
Kommentit