Mies pyysi minut luokseen. Syntymäpäivä. Hieman apuakin tarvitsisi muutamassa hommassa.
Niin. Kai hänet on joskus kohdattava. Selvitettävä. Ei loputtomiin voi vain paeta. Eihän? ei aikuiset ihmiset niin käyttäydy.
Kuljin läpi märkien lehtien peittämän pihan. Autiota ja hiljaista.
Koiratarha ammotti tyhjyyttään. Kukaan ei asu kopissa nyt enää. Kuinka
surulliselta tyhjä koppi näyttikään. Vesikippo oli kaatunut. Melkein
kävin nostamassa sen. Tuntui oudolta nousta kuistin portaat ylös.
Mistään ei kuulunut innokasta vikinää. Ei näkynyt heiluvaa häntää.
Kuraisia tassuja.
Soittaessani ovikelloa sydämeni tuntui särkyvän. Kurkkuuni nousi
pala joka ei kadonnut vaikka kuinka nieleskelin. Soitin oman kotini
ovikelloa. Paitsi ettei tämä ole kotini. Ei enää.
Mies avasi oven hymyillen. Niin tuttuna, niin tuntemattomana.
- Hei kaunotar.
- Hei vaan, vastasin kääntäen katseeni pois.
Kaikki
ne muistot tulvahtivat takaisin. Kuinka onnellisia olimmekaan olleet.
Kuinka kaiken piti olla edessä. Hyvin. Hyvää ja kaunista. Kuinka nuori
ja onnellinen olinkaan silloin ollut? Meidän koti. Unelmien koti.
Silloin sanoin etten lähde sieltä ikinä. En mihinkään. Elän
satavuotiaaksi tässä talossa. Köpöttelen villiintyneessä puutarhassa ja
katson kuinka talo ränsistyy samaa tahtia kanssani. Seuranani pieni
koira, sellainen ärhäkkä, pilalle hemmoteltu piski. Pystykorvainen,
hieman pyylevä. Pieni musta koira. Sen kanssa istuisin iltaisin takan
vieressä lämmittelemässä kun meidän kummankin luita kolottaa. Siinnä me
olisimme. Ja siihen me jäisimme. Ja se vanha lahonnut lehmus talon
edessä jatkaisi lahoamistaan.
Joimme kahvia ja puhuimme. Tai yritimme. Sanat eivät vaan tule
ulos. Olisi niin paljon sanottavaa, niin vähän ääntä. Niin vähän
oikeita sanoja.
Mies pyysi jäämään yöksi. Voisin nukkua
sängyssä. Jäin. Jostain syystä jäin. En kai halunnut loukata. Mies
pyysi lupaa tulla viereeni. Pitää minua sylissänsä. Päästin. Se tuntui
niin tutulta. Niin tuntemattomalta. Hengitin hiljaa vasten miehen
rintaa. Hän nukahti nopeasti ja nukkuessaan näytti samalta kuin
ennenkin. Siltä mieheltä johon rakastuin. Jota rakastan.
Ennen aamunkoittoa lähdin.
Pakenija.
perjantai, 17. lokakuu 2008
Kommentit