Mies pyysi minut luokseen. Syntymäpäivä. Hieman apuakin tarvitsisi muutamassa hommassa.

Niin. Kai hänet on joskus kohdattava. Selvitettävä. Ei loputtomiin voi vain paeta. Eihän? ei aikuiset ihmiset niin käyttäydy.

Kuljin läpi märkien lehtien peittämän pihan. Autiota ja hiljaista. Koiratarha ammotti tyhjyyttään. Kukaan ei asu kopissa nyt enää. Kuinka surulliselta tyhjä koppi näyttikään. Vesikippo oli kaatunut. Melkein kävin nostamassa sen. Tuntui oudolta nousta kuistin portaat ylös. Mistään ei kuulunut innokasta vikinää. Ei näkynyt heiluvaa häntää. Kuraisia tassuja.

Soittaessani ovikelloa sydämeni tuntui särkyvän. Kurkkuuni nousi pala joka ei kadonnut vaikka kuinka nieleskelin. Soitin oman kotini ovikelloa. Paitsi ettei tämä ole kotini. Ei enää.

Mies avasi oven hymyillen. Niin tuttuna, niin tuntemattomana.
- Hei kaunotar.
- Hei vaan, vastasin kääntäen katseeni pois.

Kaikki ne muistot tulvahtivat takaisin. Kuinka onnellisia olimmekaan olleet. Kuinka kaiken piti olla edessä. Hyvin. Hyvää ja kaunista. Kuinka nuori ja onnellinen olinkaan silloin ollut? Meidän koti. Unelmien koti. Silloin sanoin etten lähde sieltä ikinä. En mihinkään. Elän satavuotiaaksi tässä talossa. Köpöttelen villiintyneessä puutarhassa ja katson kuinka talo ränsistyy samaa tahtia kanssani. Seuranani pieni koira, sellainen ärhäkkä, pilalle hemmoteltu piski. Pystykorvainen, hieman pyylevä. Pieni musta koira. Sen kanssa istuisin iltaisin takan vieressä lämmittelemässä kun meidän kummankin luita kolottaa. Siinnä me olisimme. Ja siihen me jäisimme. Ja se vanha lahonnut lehmus talon edessä jatkaisi lahoamistaan.

Joimme kahvia ja puhuimme. Tai yritimme. Sanat eivät vaan tule ulos. Olisi niin paljon sanottavaa, niin vähän ääntä. Niin vähän oikeita sanoja.

Mies pyysi jäämään yöksi. Voisin nukkua sängyssä. Jäin. Jostain syystä jäin. En kai halunnut loukata. Mies pyysi lupaa tulla viereeni. Pitää minua sylissänsä. Päästin. Se tuntui niin tutulta. Niin tuntemattomalta. Hengitin hiljaa vasten miehen rintaa. Hän nukahti nopeasti ja nukkuessaan näytti samalta kuin ennenkin. Siltä mieheltä johon rakastuin. Jota rakastan.

Ennen aamunkoittoa lähdin.

Pakenija.