Ehei, tuskin sota vielä ohi ole vaikka jokunen taistelu onkin voitettu. Ja edelleen on täysi arvoitus - mitä mies haluaa? Niin, esileikkejä kuulemma. Voi venäjä! No mitä?? Sanoisi sitten! Vaan ei. Meedioksiko tässä pitäisi alkaa?

Lisäksi vaivaa helkkarinmoinen riittämättömyyden tunne kun en osaa, en tiedä, en keksi. Niin - en tiedä, minullahan ei paljoa kokemusta ole. Eri miehistä siis ja seksistä. Ehkä miehen mielestä meidän seksi on liian tavallista ja urautunutta? Eihän minulla ole ollut kuin hän ja joitakin sekoiluja teininä. Ja ei ne sekoilutkaan mitään oikeaa seksiä olleet - ei, ne olivat pahaa, rumaa. Pitäisi varmaan olla kokeneempi, taitavampi, kekseliäämpi... Lypsäjän blogia kävin aiemmin lukemassa ja Helenan muistelmista... leuka loksahti auki: voiko tällaisia juttuja tapahtua ihan oikeasti? Minulle jotenkin avautui niin täydellisesti se kuinka vähän minulla on kokemusta. Carmen ei todellakaan ole mikään "maailman nainen" mitä tulee seksikokemuksiin. Helenan muisto puku herastakin... minä olisin juossut kovaa karkuun - en ikinä, ikinä olisi uskaltanut mitään kirjettä lähettää. Ehei, Carmen ei ole rohkea, ei villi - lähinnä kai sellainen runotyttö kuitenkin. Kaikesta huolimatta. Ehkä mies on pettynyt - pettynyt siihen mitä olen.

Olen pohtinut pitäisiköhän minun kehottaa miestä käymään vieraissa (jollei sitä jo teekin) että saisi vaihtelua? Jos se on sitä mitä mies kaipaa? Ehkä hän sen jälkeen voisi kertoa minullekin mitä hän haluaa ja miten? Kokematon kyllä, mutta kokeilunhaluinen.

Kunpa mies kertoisi. Kertoisi mitä haluaa.