Ehei, tuskin sota vielä ohi ole vaikka jokunen taistelu onkin voitettu.
Ja edelleen on täysi arvoitus - mitä mies haluaa? Niin, esileikkejä
kuulemma. Voi venäjä! No mitä?? Sanoisi sitten! Vaan ei. Meedioksiko
tässä pitäisi alkaa?
Lisäksi vaivaa helkkarinmoinen riittämättömyyden tunne kun en osaa, en
tiedä, en keksi. Niin - en tiedä, minullahan ei paljoa kokemusta ole.
Eri miehistä siis ja seksistä. Ehkä miehen mielestä meidän seksi on
liian tavallista ja urautunutta? Eihän minulla ole ollut kuin hän ja joitakin
sekoiluja teininä. Ja ei ne sekoilutkaan mitään oikeaa seksiä olleet -
ei, ne olivat pahaa, rumaa. Pitäisi varmaan olla kokeneempi, taitavampi,
kekseliäämpi... Lypsäjän blogia kävin aiemmin lukemassa ja Helenan
muistelmista... leuka loksahti auki: voiko tällaisia juttuja tapahtua
ihan oikeasti? Minulle jotenkin avautui niin täydellisesti se kuinka
vähän minulla on kokemusta. Carmen ei todellakaan ole mikään "maailman
nainen" mitä tulee seksikokemuksiin. Helenan muisto puku herastakin...
minä olisin juossut kovaa karkuun - en ikinä, ikinä olisi uskaltanut
mitään kirjettä lähettää. Ehei, Carmen ei ole rohkea, ei villi -
lähinnä kai sellainen runotyttö kuitenkin. Kaikesta huolimatta. Ehkä
mies on pettynyt - pettynyt siihen mitä olen.
Olen pohtinut pitäisiköhän minun kehottaa miestä käymään vieraissa
(jollei sitä jo teekin) että saisi vaihtelua? Jos se on sitä mitä mies
kaipaa? Ehkä hän sen jälkeen voisi kertoa minullekin mitä hän haluaa ja
miten? Kokematon kyllä, mutta kokeilunhaluinen.
Kunpa mies kertoisi. Kertoisi mitä haluaa.
tiistai, 26. elokuu 2008
Kommentit