Reilu viikko jo vierähtikin hyvin - ei sillä että mitään olisi
parisuhteessa muuttunut mutta kieltäminen on tehokasta: tajuttoman
pitkää työpäivää ja kilometrejä pururadalla. Täysin aukoton ei
tuo(kaan) metodi ollut mutta toisaalta - onneksi mieskin oli poissa
niin sai rauhassa soolosekstailla. Sitähän se pitkälti on sen miehenkin
kanssa, siinnä vaan on mukana se helvetin ähellys mikä ei johda
mihinkään. Mutta eipä sentään riidelty seksistä.
Tänään tein virheliikkeen ja palasin varhain töistä kotiin ja niinhän
siinnä kävi että panetti niin perkeleesti. Mutta, mutta... niin, olen
jo ainakin miljoona kertaa patistanut miestä lääkäriin. ei vaan mene.
Toisaalta ainakin väittää runkkaavansa joten täysin impotentti ei ole.
Ja niin, tiedänhän minä että kalu nousee, se vaan veltostuu heti kun
olisi aika tehdä jotain muutakin kuin vain jöpöttää housun etumuksessa.
Ehkä se on jotain psyykkistä lukkoa? ehkä minä sitten olen liian päälle
käypä? Liian innokas? Liian yhdyntäkeskeinen näin kliinisin termein?
Joten päätin että vaikka kuinka panettaa niin ei, en tee aloitetta.
Muhammed on käynyt vuoren luona jo riittävän monta kertaa tuloksetta.
Ehkä olisi syytä antaa vuoren tulla Muhammedin luo?
Sen verran toki vuorta houkuttelin että asetuin keittiönpöytää vasten
nojalleen mukamas lukemaan lehteä. Eipä aikaakaan kun vuori tarttui
minuun takaa päin. Hyväili rintoja ja avasi farkkujeni vetoketjua. Se
tuntui taivaalliselta mutta koitin pysyä rauhallisena. Mies laski
housuni alas ja hiveli pilluani kevyesti -ensin pikku housujen päältä
ja viimein laski myös pikku housuni alas. Hyväili pakaroita, rintoja,
pillua... Ja minä olin jo aivan tulessa ja huohotin kiimaisena.
Mies kuori minut lopuista vaatteistani ja veti lattialle viereensä.
Minä alasti ja hän täysissä pukeissa. Farkkukangas tuntuu niin
seksikkäältä paljasta ihoa vasten että jo pelkästään se sai minut
kostumaan vielä lisää. Pilluni oli kuin kuuma lähde ja miehen sormet
liikkuivat klitoriksella vikkelästi. Niin kostea että läiske kuului.
Mies kiihotti minua sormillaan ja suullaan. Veti käteni etumukselleen
ja tunsin kivikovan ihanan elimen. Taju meinasi lähteä ja kiima oli
hirvittävä mutta ei, en anelisi. En runkkaisi häntä, en imisi ellei
itse pyydä. Runkkaus, imeminen ja anelu eivät ole tuottaneet tulosta -
nyt mennään miehen ehdoilla. Hän sanokoon mitä haluaa ja määrätköön
tahdin minä pysyn takuu varmasti vireessä ja märkänä vaikka kuinka
kauan.
Tuota kiihottamista kesti lähes kaksi tuntia ja klitorikseni sekä
nännini olivat aivan hellinä- ja minä hulluna halusta. Ja sitten.
Sitten mies hiljentää sormien sukkulointia pillullani. Lopettaa
kokonaan. Hymyilee typerän näköisenä ja... nousee ylös! Se saatanan
paskiainen jättää mut siihen alastomana ja hulluna halusta ja lähtee
vittu rakkien kanssa pihalle!!
Olen niin raivona että tekisi mieli kirkua! Lasken sataan. Ja toisenkin
kerran. Nousen ylös, pukeudun, vedän raivoisasti röökin ja kaivan
imurin siivous komerosta. Tänään onkin hyvä päivä siivota. Tukahdutan
pettymykseni, kiukkuni ja vähäisetkin itsetunnon rippeet pölykoirien
piiskaamiseen. Parisuhde? Mitä se on?
Kieltämättä päivä päivältä useammin ja useammin mielessä pyörii ajatus
parisuhteen vaihtamisesta pariksi suhteeksi. Mutta voi helvetin
helvetti - kun mä en haluaisi pettää! Mutta johtuuko miehieni
"impotenssi" siitä että hän pettää? Kysyin asiaa jokin aikaa sitten
ihan suoraan: onko sinulla toinen nainen? (asia olisi ollut ok - mä
olisin tällöin antanut itselleni täyden oikeuden etsiä toinen mies)
Haluatko erota? Ei ja en oli miehen vastaus. Mutta puhuuko se paska
totta? Ei miehet tuollaisia tunnusta. Ne pelaa varman päälle: vasta kun
kaikki jutut, asunnot ja sen sellaiset ovat uuden naisen kanssa
kohdillaan... silloin ne läväyttää kaiken paskan silmille. Mutta en
tiedä missä välissä hän ehtisi pettämään joten siltä pohjalta
ajateltuna pettämisteoria ei päde. Mutta ehkä kyse ei olekaan vielä
fyysisestä pettämisestä - ehkä on "vain" lihastuntu johonkin
(työkaveriinsa?) ja siksi ei kalu pysy pystyssä mun kanssa? Voi vitun
vittu ja vitunko väliä.
Mutta niihin pariin suhteeseen: mieli tekisi mutta en tiedä riittääkö
uskallus? Mä en haluaisi pettää. En. Ja niin, mä kuitenkin rakastan
miestäni - siltikin vaikka se on tuollainen sadistinen paska mitä
tänään. Mutta mä niin tarvin munaa. Mä tarvin kovaa panoa,
rytyyttämistä. Kovaa kyrpää joka tuntuu kurkussa asti painuessaan mun
pilluun. Mä haluan spermaa päälleni, kullin suuhuni ja pilluuni. mä
haluan saada munaa monta kertaa päivässä: kotona, töissä, sisällä,
ulkona. Sängyssä, sohvalla, pöydällä, suihkussa, saunassa, keittiössä.
Muutamia kuukausia sitten katselin elokuvan nimeltä Miehen Työ - sen
missä Tommi Korpela esittää miesprostituoitua. Mietin silloin - ja
mietin edelleenkin - kuinka näppärää se olisi jos olisi rahaa ostaa
rattopojan palveluksia. Siistiä, ammattimaista ja saisi sitä mitä
tilaisi. Se ei olisi pettämistä. eihän? Se on palvelun ostamista.
Tarpeidensa täyttämistä palvelulla, vähän sama kuin kampaajalla käynti?
Mutta mulla ei ole sellaisia rahoja. Seksin hankkiminen "ilmaisilta"
markkinoilta taas arveluttaa: satunnainen juttu vai vakipano? Vakipano
tuntuisi turvallisemmalta. Kaikessa suhteessa. Taudit ynnä muut. Joki
kiltti perheen isä jolla ei ole varaa hankkia itselleen tippuria tai
jää muijalleen kiinni. Se olisi hyvä. Vakipano siksikin että niin,
mullahan ei ole kovin montaa eri seksikumppania ollut elämäni aikana...
En tiedä osaisinko sittenkään enää vapautua täysin tuntemattoman miehen
kanssa? Nuorena se kyllä onnistui mutta se oli silloin se.
Vakipanossa pelkään että siinnä voisi tulla mukana jotain tunne paskaa.
Täytyisi niin tasan tarkkaan löytää joku mies jolla on sama päämäärä:
seksi ja vain ja ainoastaan seksi. Mä en halua mitään rakkaus hömppää.
Ei, en mä nyt niin leuhka ole että kuvittelisin miesten oikopäätä
rakastuvan muhun. Ei, ei. Tiedän vaan kuinka tällainen puute pistää
pään sekaisin - ei silloin pysty ajattelemaan selkeästi. Ja silloin voi
käydä pahasti. Myös mulle. Myöskään mä en halua rakastua. Ja vielä
vähemmän haluan ketään kollia soittelemaan perään.
Varmin ratkaisu voisi olla suhde johonkin ukkomieheen - mieheen joka EI
haluaisi erota vaimostaan. Mutta niin, mitäs jos haluaakin? Mä en
todellakaan ole ajatellut olevani mikään perheen rikkoja - ja vielä
vähemmän kuin sitä kiimoissaan kiljuvaa kollia haluan oveni taakse
hurjistunutta vaimoketta.
Satunnaistuttavuudet -yhden yön jutut sitten... No. baarireissuihin ei
ole oikein aikaa ja mahdollisuutta. Enkä nyt tiedäkään olisiko
muutoinkaan innokas yökerhosta miestä hankkimaan... Ehkä jos olisi
jokin tasokkaampi klubi mutta tällä kylällä ei ole. Niissä on ne
riskinsä: viina nostaa halun mutta kaataa kalun... silloin jos milloin
ottaisi päähän. Ehkä netin kautta?
En tiedä.
keskiviikko, 6. elokuu 2008
Kommentit