Halu. Himo. Tekisi niin mieli.... lievä ilmaus, panettaa niin perkeleesti. Kuinka kaipaankaan miehen ihoa. Käsiä rinnoilleni. Kiihkeää hengitystä. Suudelmia kaulalleni. Voimakkaita käsiä lanteilleni. Joka puolelle. Ottamaan. Kiihkeästi.

Haluaisin tuntea kädet, suun, ihon. Haluaisin hyväillä häntä. Hellästi, kiihkeästi, rajusti. Haluaisin polvistua hänen eteensä. Nuolla. Imeä. Tuntea hänen kätensä niskassani. Tuntea kuinka hän tarraa kiinni hiuksistani. Tuntea kuinka hän laukeaa. Ensin suuhuni. Tai ehkä rinnoille. Miten hän vain haluaa.

Eikä se riittäisi. Haluaisin tulla päälle. Ratsastaa. Villinä. Ottaa itse. Ihana kalu sisälläni. Miehen kädet rinnoilla, pakaroilla.

Aluksi hellää, herkkää, varovaista, kokoajan voimistuen. Antautuisin miehelle täysin. Antaisin hänelle kaiken. Kunhan hän vaan ei lopettaisi. Ei jättiäsi minua tyhjäksi. Haluan tuntea kalun sisälläni. Haluan että minua pannaan. Haluan. Haluan. Haluan.

Uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan.

Päässä risteilee aatoksia. Syntisiä. Poden syyllisyyttä. Enkä silti voi olla ajattelematta. Vaikka se on väärin.

Tiedän, voisihan sitä lähteä radalle. Saalistamaan. Mutta en tiedä uskallanko. Riittääkö rohkeus sittenkään? Siitä on niin kauan. Niin kauan kun sisälläni on ollut joku muu. Joku muu kuin hän, mieheni.

Niin kauna. Niin monta vuotta. Niin kauan olen ollut vain hänen. Tiedän, tätä on ehkä joidenkin teistä vaikea uskoa , enkä ihmettele. En syytä. Eihän edes mieheni sitä uskonut, mutta totta se on. Olen ollut liitossamme uskollinen. Ja ennen sitäkin jo. Yhden miehen nainen. Kyllä. Kyllä, kiihkeä, intohimoinen, halukas.

Mutta silti, yhden miehen nainen.