Mies pyysi palaamaan takaisin. Hänen rinnalleen. Hänen vaimokseen.
Sanoi että tarvitsee, että rakastaa. Että kaikki on hyvin. Aina.
En tiedä voinko uskoa. Haluaisin, mutten tiedä voinko. Mies on
ajatellut. Ajatellut elämäänsä. Sen uskon, mutta voinko uskoa siihen
mitä hän sanoo? Mitä hän lupaa?
Sanoin etten tiedä. Etten voi luvata. Vielä. Mutta jos, jos palaan, jos
jatkamme yhdessä, on minullakin omat sääntöni. Sääntöni hänelle. Mies
halusi ne kuulla, joten kerroin.
Kerroin etten hyväksy mitään hämärähommia, en yhtään. En yhtään mitään
petosta, huijausta, valehtelua. En hyväksy. Olen saanut kaikesta
sellaisesta tarpeekseni. En jaksa enää pelätä. En huolehtia. Enkä enää
suojelisi häntä. En jaksa, haluan elää pientä harmaata elämääni. Elää
sitä rauhassa, ilman että hän pitää minua huonon omantuntonsa ja
paineistumisensa kaatopaikkana.
Toinen sääntö, toinen sääntö koski minua. Kerroin etten hyväksy sitä
mitä hän teki minulle. En hyväksy sitä enää, en enää kertaakaan.
Kerroin että jos hän vielä kerrankin, kerrankin koskee minuun niin,
edes yrittää koskea... Jos hän vielä kerrankin yrittää alistaa minut
sillä tavoin...
Silloin tapan hänet.
Mies vakuutti että kaikki on nyt taakse jäänyttä. Ei mitään hämärää, ei
mitään kelmeilyä. Ei enää ikinä. Ja mitä minuun tulee... hän ei tiedä
mikä häneen meni, jokin vain naksahti. Häntä painoi oma pahuutensa,
omat syntinsä ja hän... hän vain ei kestänyt sitä mitä olin. Vapaa.
Elossa. Hänen piti saada tuntea olevansa vallassa. Tuntea hallitsevansa
edes jotain, jotakuta. Vaimoaan.
Mies on miettinyt asioita. Elämäänsä. Meitä. Haluaisin uskoa, ja
niin... pitäisi kai antaa aina toinen mahdollisuus. Ehkä kolmas, neljäs
ja viideskin... Kuinka monta mahdollisuutta vielä? Voinko uskoa häntä?
Vai tekeekö hän sen taas uudestaan? Ei, ei heti mutta taas kun elämä
painaa liikaa? Jos taas pitää kokea olevansa mies. Hallitsija.
Alistaja. Perheen pää.
En tiedä.
Ehkä se on vain siedettävä. Jos ei tätä, niin jotain muuta. Ehkä on
vain hyväksyttävä että miehen on saatava näyttää voimansa. Voimansa ja
valtansa minua kohtaan.
Vai löytyisikö elämä sittenkin jostain muualta?
tiistai, 11. marraskuu 2008
Kommentit